Terveydenhoitoa Pamirissa

Meitä on täällä tällä hetkellä kaksi eläkeläislääkäriä pitämässä puljua pystyssä. Kollega on englantilainen naislääkäri, ollut Wakhanissa vuoden, miehensä on tällä hetkellä varavarajohtajamme. Vakituinen on Saksassa, vaimonsa on vakituinen lääkäri täällä. Varajohtaja, ainoa wakhin taitoinen kielitieteilijä huitelee Pamirissa tutkimusmatkalla. Minun osani on ollut jakaa klinikan pyörittämisen taakka kollegan kanssa. Lisäksi toimin tulkkina erilaisissa tilanteissa. Paikallinen mieshoitaja lähti lomalle paastoajan päättymisen kunniaksi. – Niin, wakhit eivät paastoa, mutta juhlivat kuitenkin paaston päättymistä! - Hänen pitäisi tulla maanantaina, kun minä lähden tiistaina 13. 8. Mutta käytännössä hänen paluunsa riippuu kuljetuksesta. Hän asuu Ishkesimissä, seitsemän tunnin automatkan takana. Ei ole vuorobusseja täällä! Khandudista, kahden ja puolen tunnin ajomatkan päästä hänen on ehkä tultava jalan. Eikä näytä olevan innokas kävelemään. Joten kollega voi joutua toimimaan muutaman päivän yksin heikkoine kielitaitoineen, mikä häntä jonkin verran huolestuttaa. Lisäksi klinikalla on tadjekistanilainen kätilö, nyt lomalla, sekä vasta valmistunut nuori kätilö, kotoisin itse eräästä lähikylästä, äitinsä, nyt eläkkeelle jäänyt, parhaita kyläterveydenhoitajiamme. Miehet ja naiset istuvat sulassa sovussa klinikkahuoneessa. JOS vastaanotolle tulee intiimiä naisten vaivaa poteva tai raskaana oleva tutkimukseen, miehet ajetaan yksinkertaisesti ulos huoneesta tutkimuksen ajaksi. Eilen meille tuotiin puolivuotias poikavauva neljän tunnin kävelymatkan takaa pahasti turvonneena, hengitysvaikeuksissa. Vaiva oli alkanut kuumeella kolme viikkoa sitten. Sydän on pettänyt. Nesteenpoistolääkkeellä lapsen olo on parantunut. Nyt kollega haluaa lähettää lapsen tutkittavaksi Kabuliin, missä onkin erinomainen Ranskalainen Lastensairaala myös sydämen tutkimismahdollisuuksineen. ”Medi - Helinä” toimisi lentokone, millä minä matkustan pääkaupunkiin. Lapsi on nuorten vanhempiensa esikoinen. Äiti osaa vain wakhia, isä hyvin daria. Isäkään ei ole koskaan käynyt Kabulissa. Köyhiäkin ovat. Sairaala kyllä huolehtii kustannuksista ainakin osin, jonkinlainen potilashotellikin on. Mutta entä paluumatka tutkimusten jälkeen? Maitse erilaisten sota-alueitten läpi??? Ja ketä matka loppujen lopuksi hyödyttää? Lääkäriä, joka haluaa saada selville syyn ongelmaan? Hoito olisi mahdollisesti leikkaus, missä? Pakistanissako? Tai sitten sydänlääkitys, mikä auttaisi lasta elämään vähän pitempään? Ja jos vauva kuolee kuitenkin? Eikö olisi parempi, että hän saisi kuolla rauhassa kotona rakastavien vanhempien ja myötäelävän yhteisön tukemana kuin matkalla, vieraissa oloissa. Tällaisia vakavia ongelmia tulee sentään vastaan harvoin. On meillä yksi Toyota Landcruiser aina valmiina kuljettamaan vaikeat tapaukset, kuten synnytysongelmaiset lähimpään terveyskeskukseen Khandudiin. Mutta kiireettömät, tutkimuksia tarvitsevat asiakkaat saavat hakeutua sinne omin neuvoin, satunnaisissa kyydeissä tai jalan. Ja esimerkiksi ultraäänitutkimusta tarvitsevat on ilmoitettava etukäteen, sillä ”ultraäänitiimi” tulee paikalle vain, kun tutkimusta tarvitsevia on useampi koossa. Tällä hetkellä Khandudissa ei ole lääkäriä, joten sieltäkin, oman alueemme ulkopuolelta voi tulla potilaita meille autolasteittain! Ishkesim on Tadjekistanin rajakaupunki. Siellä on 14 - paikkainen sairaala, missä voidaan tehdä leikkauksiakin. Sinne on Khandudista neljän viiden tunnin automatka. Ulkomaalaistiimimme on vaikuttanut Wakhanissa ja Pamirissa vuodesta 2002. Toimimme yhteistyössä AKF:n ( Aga Khan Foundation) kanssa, mikä vastaa varsinaisesti Wakhanin ja Pamirin kirkiizien terveydenhoidosta. Myös UNICEF antaa täälläkin apuaan rokotus- ja kouluohjelmissa. Työalueemme käsittää 15 kylää, nauhana Wakhan-joen varrella, noin 10000 asukasta, sekä rokotusohjelman myös Pamirin vuoristossa elävien kirkiizien alueella. Sielläkin on muuten nykyään lentokenttä, ihan Kiinan – Pakistanin - Tadjekistanin rajan tuntumassa! On myös AKF:n ylläpitämä hoitajavoimin toimiva terveysasema, missä ei täällä hetkellä ole henkilökuntaa. Käytännössä terveydenhoidon ohjelman runkona on ollut liikkuva klinikka. Lääkäri, hoitaja, kätilö ja rokottaja kiertävät niin säännöllisesti kuin mahdollista kerran kuussa nuo viisitoista kylää. Vesi- ja lumiesteet tuovat haasteita säännöllisyyteen. Nytkin joen yläjuoksulle ei ole menemistä rikkoutuneitten siltojen ja tulvivan joen takia. Joten minäkin jään tällä kertaa paitsi noista mielenkiintoisista kylävierailuista, jotka antoivat väriä kahteen aikaisempaan ”kesäkeikkaani”. Mutta opinpa silloin tuntemaan seudun melko hyvin. Rokostusohjelma ulottuu Pamirin vuoriston kirkiizsiyhteisöihin. Kaksi tiimiä kiertää siellä noin kolmen viikon ajan kuukaudessa hevosineen tai jakkihärkineen. Kätilö seuraa mukana joillakin matkoilla antaen apua naisten vaivoihin ja raskaana oleville. Alkuun väki vierasti rokotuksia, ja niin nyt vieläkin kirkiiziyhteisöissä naiset pakenevat lapsineen paikalta, kun rokotustiimi saapuu. Suun kautta annettava poliorokotus hyväksytään, mutta kaikenlaiset injektiot ovat ”pakanoiden, uskottomien työtä” ja siis kauhistus. ( Kirkiizit ovat sunnimuslimeja, wakhit ismaeliitteja ). Näin oli alkuun 2002 laaksossakin! Mutta vuoriston väkikin kuulemma alkaa hyväksyä rokotukset vähitellen, kun tiimit käyvät säännöllisillä vierailuilla. Kyläterveydenhoitajat vastaavat vaihtelevalla taidolla kyliensä perusterveydenhoidosta. Tällaisten kyläläisten valitsemien nais – miesparien ”kurssittaminen” sekä työnsä monitoroiminen ja kannustaminen on tärkeä osa liikkuvalla klinikalla. He saavat määräajoin lääkevaraston täydennystä ja periaatteessa pystyvät hoitamaan tavallisimmat taudit ja normaalisynnytykset kylissään. Ongelmatapaukset he lähettävät klinikkaan. BLISS ohjelma ( Basic Life Saving Skills ) eräs WHO:n ”viimeistä huutoa” oleva ohjelma keskittyy raskauden-synnytyksen-vastasyntyneen lapsen hoitoon. On meilläkin. Mies-naisryhmänä kierretään niissä 15 kylässä, omana ohjelmanaan, erillään liikkuvasta klinikasta. Saksalainen sairaanhoitaja vetää sitä. Mutta pääasiallinen työ tapahtuu paikallisten tiimiläisten kautta. Myös miehiä siis valistetaan synnytysasioissa! ( Tällaista toimintaa meillä on ollut iät ja ajat opetusohjelmissa muun terveyskasvatuksen mukana muuallakin maassa, mutta emme tienneet, että sillä on niin hieno nimi, BLISS ). Kylässämme on upouusi terveysasema, mutta sitä ei ole voitu ottaa käyttöön byrokratian kiemuroitten takia. Lupaa odotetaan Faizabadista, Badakhshanin maakunnan pääkaupungista. Toiminta tapahtuu siis vielä läheisessä vuokratussa tasakattoisessa yhden huoneen savitalossa. Edistystä kahden vuoden takaiseen vierailuuni: Silloin tutkin potilaita aseman toimistossa, kätilö tutki raskaana olevat uudessa vierashuoneessa, mikä nyt on sairaanhoitajan asuntona. Ja sitä ennen saksalainen gynekologi tutki potilaat kotinsa edessä nurmikolla, ehkä ei sentään raskaana olevia tai gynekologisia. Tavoitteena on siirtää tämä ainoa ulkomaalaisten vetämä terveysprojekti AKF:n hoitoon ensi vuoden loppuun mennessä. Mutta kukapa tänne takapajulaan tulisi töihin? Olisiko tällainen liikkuvan klinikan idea sovellutettavissa Suomen oloihin taloudellisen ahdingon edetessä? Jossain määrin sitä on jo toteutettukin, esimerkiksi Lappeenrannassa ja osin Päijäthämeessäkin.