Ystäväni pikkuiselle, ikä neljä viikkoa, tehtiin leikkaus, mikä onnistuikin hienosti Helsingin Lastenklinikassa. MUTTA äitinsä sai pahan rintatulehduksen. Sanottiin, että hän tarvitsee suonensisäistä lääkitystä ja lähetettiin kotiseudun terveyskeskukseen - JOSTA lähetettiin aluesairaalaan - JOSTA lähetettiin Naistenklinikkaan, mikä sijaitsee vauvan hoitopaikan Lastenklinikan vieressä! Aikanaan äitikin parani. Mutta kyllä minä vanhan ajan käytännön lääkärinä kovasti ihmettelen asiain monimutkaista kulkua.
Kyseessä oli tavallinen, mutta kiireellistä hoitoa tarvitseva tauti.
- Miksei sitä hoidettu heti oireitten ilmetessä, jollei Lastenklinikassa, niin ainakin siinä naapurissa, minne hän lopulta ajautui mutkien kautta?
- Onko terveen järjen käyttö ja INHIMMILLISYYS kiellettyä lakien ja asetusten viidakossa.
- Vai puuttuuko ammattitaitoa ja rohkeutta hoitaa terveysongelmat nk asiakaislähtöisesti?
- Vai puuttuuko vastuuntuntoa? Tuollaisenkin suhteellisen tavallisen kiireistä hoitoa vaativan potilaan hoidossa. Miten sitten vaativampien ongelmien suhteen.
Nyt sitten odotetaan kuin kuuta nousevaksi uutta SOTE-lakia, tumput suorina, jähmettyneinä. Ja kaiken aikaa sitä odoteltaessa kuitenkin sairaat tarvitsevat apua. Puhutaan SOTE suosta. Kauan siinä on nyt rämmitty. Toivotaan, että loppu häämöttää potilaitten ja heitä hoitavan henkilöstön hyväksi. Toivotaan, että systeemi yksinkertaistuu ja järjen käyttö sekä inhimmillisyys sallitaan.
Läheiseni oli kuolla vakavaan sydänkohtaukseen v. 1976, koska lähete piti hakea noin 100 ylimääräisen kilometrin päästä. Keskussairaalaan ei saanut mennä ilman lähetettä. Läheiseni sai elää vielä 20 vuotta, koska suojelusenkelit taisivat olla asialla. Noin 40 vuodessa ei ole tainnut noiden sairaalakierrätysten osalta paljonkaan muuttua...toki varmasti on myös hyviä kokemuksia!
VastaaPoistaÄskeinen anonyymi = Helena K. Unohdin laittaa
VastaaPoista