VUORILLA JOULUNA

HELIKOPTERILENTO, TOTUTTELEMISTA IGLUELÄMÄN

Elämäni ensimmäinen helikopterilento Kabulista Keskimaan vuorille YK:n pelillä.  Kirkas, aurinkoinen pakkaspäivä. Välilasku Bamianissa. Matkustajia minun lisäkseni 17 miestä. Meille jokaiselle annettiin kuulosuojaimet, vesipullo ja proteiinikeksipaketti. Istuttiin seinustoilla, tavarat keskellä rivissä.  Koneen tärinässä  ja melussa ei juuri puheltu. Maisemia ei näkynyt pienistä ikkunoista katon rajassa, mutta loppumatkalla erotin kuitenkin tuttuja maamerkkejä. Sydän alkoi hakata kiivaammin. Töyssähdimme nätisti maahan.  Iloisia kasvoja ympärillä, Riitta juoksi ensimmäisenä vastaan. Ja sitten näin kauempana kahdeksanpäisen, mustiin huntuihin pukeutuneen naisryhmän! Naistyöntekijät olivat tulleet minua vastaan! Mahtoi herättää hämmästystä matkatovereissani, jotka lensivät kohta seuraavaan kohteeseen. Naiset kietoivat kaulaani kukkaseppeleitä. Tervetulosuudelmia ja halauksia vaihdettiin.  Oli ihanaa tulla ”toiseen kotiin”.  

Alku on ollut tosin kuten aina hankalaa totuttelemista 2760 metriä meren pinnasta.  Päänsärkyä, väsymystä, ripulikin iskenyt. Ainoa lämpölähde on keittiön dieselkamiina, joka kyllä ant
aa mukavasti lämpöä – noin 17 – 18 asteeseen. Muutaman päivän kärvistelyn jälkeen se tuntuu ihan sopivalta! Viereistä makuuhuonetta en lämmitä muuten kuin avaamalla keittiöön vievän oven yöksi.  Paksut peitot ja kuumavesipullo riittävät, ja uni maittaa! Olohuoneessa on kyllä myös paikallinen, ohutpeltinen kamiina, mikä lämpiää nopeasti, mutta myös jäähtyy saman tien, kun tuli sammuu.  Huone sinänsä on  valoisa, ja aurinkoisella ilmalla kohtuullisen lämmin, mutta käytän sitä vain vieraita varten. Pukeutumiseen tarvitsen sisätiloissa pari ylimääräistä kerrosta. Kirpputorilta 5 eurolla ostamani kevyttoppis päällimmäiseksi tarvittaessa. Ulkona aurinko lämmittää päiväsaikaan mukavasti, ja pärjään ihan suomalaisilla talvivetimillä. Asun Riitan kanssa samassa pihapiirissä.  Muut ulkomaalaiset ovat lähteneet talvilomalle.

Perinteinen lämmityssysteemi täällä on lattialämmitys. Olohuoneen lattian alle rakennetaan tiilistä kanavia, joita pitkin lämpö leviää lattiaan ja säilyy paksussa savikamarassa pari päivääkin.  Usein tulilähteenä toimii tanduuriuuni, reikä keittiön lattiassa, missä paistetaan päivittäin vehnärieskat, ja missä ruoka säilyy lämpimänä. Itämailla tunnettu sandali (  paksuin peitoin peitetty pöydän alla hehkuva hiilipannu tai sähkölamppu ) on saanut paikallisen version, mihin tutustuin kyläreissulla.: kaksi muovikanisteria oli täytetty kuumalla vedellä ja niitten päälle oli levitetty täkki. Jalat vain sinne täkin alle, ja suloinen lämpö leviää koko kehoon. Vesi säilyy kuulemma kuumana 24 tuntia.

Uusi lämmityskeino on rakentaa alakerran ikkunoitten eteen kasvihuoneesta mallia otettu muovikehikko!  Kasvihuoneet ovat yleistyneet seudulla viime vuosina kuten yleensäkin vihannesten viljely kylien kehittämisohjelmamme tuloksena.

Heti, melkeinpä kentältä suoraan marssin tiimin naisten kanssa surunvalittelukäynnille.  Vanha ystävämme ja työtoverimme, terveyskeskuksen porttivahti oli kuollut juuri edellisenä päivänä. Hän sairasti syöpää, mutta ilmeisesti hän menehtyi äkillisesti sydänkohtaukseen. ( Tuo vuonna 1999 perustamamme terveyskeskus on viime vuosina ollut paikallisen järjestön hoidossa ).  Ja ennen joulua pääsimme vielä häihinkin.  Ystävän yhdeksänlapsisen perheen poika nouti morsiamen vuorten takaa, mutta me yhdyimme hääriemuun vasta kun hääväki saapui morsiamen kanssa anoppilaansa.  Hakijat olivat lähteneet matkaan aamukahdeksalta, ja neljän pintaan iltapäivällä juhla jatkui Lalissa.

Joulu saapui tännekin.  Profeetta Muhamamdin syntymäpäiväkin osui samaan saumaan ( aaton aattona ), joten tiimimme on saanut viiden päivän loman! Tämä on antanut minulle kunnolla aikaa sopeutua ilmastoon ja hoidella ripulitautia, minkä kai sain jo Kabulissa noutoruoasta. Teillekin tässä  paikallisiin oloihin mukautettu ORS resepti LITI: litraan vettä kaksi kourallista vehnäjauhoja ja kaksi hyppysellistä suolaa keitetään hiljalleen juomaksi, mitä nautitaan vähitellen tarpeen mukaan ( kupillinen jokaisen ulostuskerran jälkeen, olemme antaneet ohjeeksi lapsille ). En ole syönyt antibioottia.

Hiljaisuus, rauha, kauneimmat joululaulut, joulumusiikin säestyksellä valmistui tuttuja laatikkoruokia sekä rosollia. Possun sijasta pakastekanaa ( ostettu paikallisesta puodista ), pipareita Riitta oli leiponut hyvissä ajoin ennen joulua. TV:stä hyviä dokumentteja ym. ( Katsomista rajoittaa sää. Pilvisellä ilmalla aurinkokennot eivät saa ladatuksi  tarpeeksi sähköä ylimääräisiin huvituksiin valon lisäksi ). Ulkoilua lähivuorilla. Ilahduin, kun huomasin, että jaksan sauvakävellä tasaiseen tahtiin ylös mäkiä ihan hyvin. Olen tottunut ilmastoon! Sopivat suksetkin on löytynyt: Fisherin pitopohjat, Suomessa olevien omieni edeltävää mallia. Lunta on vielä varsin vähän, mutta olen päässyt hiihtoa kokeilemaan laakson poluilla.

Jonkun verran olemme vieraitakin vastaanottaneet. Ja aina löytyy tietysti lääkärin neuvojen tarvetta. Ja vastaan tulee ihmisiä, jotka pitävät itsestään selvänä, että tunnen heidät, kun muinoin olen luonaan yöpynytkin työmatkoillani jossain syrjäkylällä. Yksi tällainen ”Jafarin isä” kävi juuri luonani, jätti lahjaksi elävän lampaan, vaimoltaan, joka pitää minua siskonaan. Poistin pojalta noin 15 vuotta sitten tulehtuneen umpisuolen.  Lammas päätyi kuolleen porttivahdin pojan karsinaan. Hautajaiset aiheuttavat täällä omaisille suunnatonta taloudellista ahdinkoa, sillä surunvalittelut jatkuvat 40 päivää. Väkeä ei tule joka päivä, mutta ainakin kerran viikossa. Kauempaa tulleet kävijät on ruokittava.

Rauhallisen joulun jälkeen arki saa nyt alkaa!   

28. 12. 2015